Yökylässä

Kotini on kolmevuotiaan mielestä täynnä kaikkea kokeiltavaa. Liikaakin pikkupurkkeja ilman oikeaa tarkoitusta ja kun hän kysyi miksi ihmeessä, vastasin enimmäkseen: "koska se on mielestäni kaunis"

-Miksi?

"Koska olen esteetikko"

Puhalsimme saippuakuplia ja teimme pitkän lenkin entuudestaan vieraalle mäelle etsimään keinuja. Löysimme leikkikentän ja lisää kavereita jotka antoivat luvan pomppia kotipihansa trampoliinilla. Käveltiin käsi kädessä kesäreittejä. Sain aiheesta keksiä uusia lauluja kunnes pienet jalat väsyivät ja oli aika mennä loppumatka kotiin reppuselässä. Illalla oli aikaa eläytyä kotikylpylässä ja peseydyttiin vadelmamehun tuoksuisella saippualla. Sitten levitettiin voidetta jossa on hopeahippusia ja lopuksi suihkuteltiin makeaa hajuvettä päästä jalkoihin. Sinä yönä saa nukkua röyhelömekon kanssa jos haluaa, nyt ollaan yökylässä ja eletään minun säännöillä. 

Vastalahjaksi halusin viisautta ja kysyin pikkuiselta:

"Mitä sinä teet silloin kun harmittaa ja pitäisi piristää itseään?"

-Ajattelen lintuja.

◇

Ajatellaan siis lintuja

...ja muita tarinoita

Siitä muistui mieleeni kuinka harrastin prinsessapäiviä niin usein että erehdyin yhä useammin luulemaan itsestäni liikoja. Kehitin sen taiteen huippuunsa ja sitten vain unohdin sen. Tällaisena laiskana sunnuntaina en keksinyt muutakaan. Ennen päivän toisia kauneusunia levitin hiusten pituuksiin hoitoöljyä ja nukahdin toviksi, jonka jälkeen kävin askel askeleelta koko vanhan rutiinin päälaelta varpaisiin. Olen puunattu, siloiteltu, hajustettu, kertakaikkisen siivottu sielua myöten ja voin erinomaisesti. Kestän tällaisen pienen haukottelun. Olen kotona.

Barbie muistuttaa, voit olla mitä vaan!

Ja minä syön nämä rypäleet kun unohdin niitä tarjoilla.

Ehkä hieman tahallani.