torstai 5. huhtikuuta 2018

Seikkailu


Itsensä tarkkailijan ammatti arvostelee taas itseään ja kuvaa hyvin vaatimattomasti. Tavallisen arkipäivän kunniaksi kävin juomassa kupillisen teetä kaverilla. Jatkoimme keskustelua kuin se olisi jäänyt kesken vain viikko sitten. Todellisuudessa edellisestä kohtaamisesta on kulunut melkoinen tovi. 

"Mitä kuuluu?"
-Vietän nykyään enimmäkseen aikaa yksin.

Kyllä se kevät sieltä tulee ja minä tiedänkin sen jo ilman vaikka hokisin itseni tainnoksiin. Omistan aivan uuden polkupyörän, niin uuden kuin nuorten työpajalta saattoi löytää, ja se odottaa malttamattomana retkiä kaupungin rajan yli. Niille niityille joilta harva on palannut entisellään. Tämä seikkailu olisi syytä aloittaa ja olipa kerran sellainen. Päähenkilömme on eksynyt rutiineistaan ja miettii aamupäivän menojen jälkeistä aikaa. Kun palaan yksin kotiini ottamaan vastaan kissansuukkoja ja uppoudun miettimään kappaleita päiväkirjaani. Kaikki on suhteellista ja todellisuuden liioittelu on kirjoittajan mielessä sallittua. Pidä itsesi vapaana siellä minne muille ei ole pääsyä. Tekisinpä mitä hyvänsä ja ottaisin kuinka paljon etäisyyttä, ne kuvat joita minusta maalataan eivät kaipaa ratkaisemistani. Se mitä jää jäljelle on oman onnensa tavoittelu ja kohtaaminen. Valtakuntani tarvitsee minua. Kahlekuningatartaan. 

- Z -

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig