Valitsen muodikseni tän risaiseksi leikatun paidan. Nyt pidän sitä ja siitä kun sen saksille vähän näytin. Kaulus, hiha ja helma saa loppua liian lyhyeen. Vilkkuu muutenkin. Riittää kun noita valkoisia paitoja kerää kohdatessa edullisina. Kirpputoreilta tai niistä unohdetuista muuttolaatikoista jonne jäi entisen kamat. Enkä mä vyötä ole osannut käyttää koskaan, mut nostelun sijaan nämä punaiset henkselit on se väriseikka jota kokonaisuus kaipaa. Katos mun tyyli on sopivasti perus ja laiska ettei sitä tyyliksi tajuaisi. Jos mä tän unohdan päälleni ja luulen käveleväni tuolla alasti, puen sen toistekin. Se toimii ja on chic. Kuin olisi herännyt näin ja mahdollisesti olenkin. Karkeasti poikki vaan. Vähän kerrallaan ettei lähde liikaa. Ei haaskaa aikaa. Vähän kangasta vaan muttei koko paitaa.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti