Otathan vointisi vakavasti. Eikä sen väliä vaikka olisit ainoa joka uskoo kun sanot olevasi väsynyt. Mene lepäämään, ota etäisyyttä kaikkeen ja ennen pitkää mieleen palautuu vaihtoehtoja pullonkaulan sijaan. Ethän häpeä ihmisyyttäsi. Ettet ole taivaallisesti tasapainossa tai idoliesi veroinen. Eivät olleet hekään. Ja tänne kuolleiden puutarhaan on hyvä tulla kävelylle. Aikaa on vaikka kuinka, ainakin siihen asti kunnes teet kiville seuraa. Kunhan muistat että riität. Ole hyvä itsellesi. Mene lepäämään ja unohda kaikki muut.
Tulen takaisin kun on lämpimpämpää ja puissa on vielä lehtiä. Haluan nähdä tämän tarhan kukoistuksen ja romantisoida mielessäni tarinoita hautakiveen hakattujen nimien takaa. Miksi olisi parempaakaan tekemistä. Elää päänsä sisällä pieniä elämättömiä tarinoita. Ehkä jokin niistä päättää syntyä. Nimittäin se lahja sisälläni kultivoi itseään jatkuvasti ja se olen vain minä joka vaatii siltä kohtuuttomia. Päästä se vapaaksi. Lepää toki ensin, mutta älä hillitse kun se liikehtii. Oma henkilökohtainen potentiaali on vain itsensä kiivettävissä ja kivien kantaminen mukana on raskasta. Jätä ne tänne. Anna niiden olla paikoillaan, ne tuntevat olonsa täällä varmasti kodikkaaksi.
Mieleni tekisi osoittaa sormella kaikkia syyllisiä.
Kaikki on annettu anteeksi.
Avaa ennemmin ovi.
Tervetuloa.
Kivi se on kuu
ja timantit.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti