perjantai 15. syyskuuta 2017

Syksyn sävel

Hyvää huomenta keittimessä ei ole kahvia. On vain surrealismia ja geometristä teetä. Haluaisin leipoa piirakan pihapuun omenoista. Veisin sen tuliaisina pieneen puutarhalaaksoon vastalahjaksi vieraanvaraisuudesta. Oranssista saa voimaa. Tarvitsin sitä joskus enemmän ja värjäsin kerran pääni appelsiiniksi. Päätin elää siinä maailmassa johon pahoista unista herätään. Sanoin että tämä menee nyt näin ja sitten se meni. Ymmärrys kenties raahaa perästä, mutta en ole käskyssäni perääntynyt. Pyydän samaa joka ilta ja kiitos siihen perään. Olkaa hyvä. 

Onnistunut omenapaistos ja hävikin välttäminen. Omenat ovat pieniä ja vaativat pitkän paistoajan. Sekoitan lohkojen joukkoon mysliä, kookoshiutaleita ja paljon kanelia. Makeuden päättää kukin itse. Vaniljakastiketta tai jäätelöä. Tyytyväistä hyminää ja kevyttä laulua.

Enpäs ole viettänyt aikaa kanssasi tänä kesänä
koulutkin ovat alkaneet
keinuille ei voi mennä silloin kun haluaa
jos tämän kuitenkin korjaisi
ja juotaisiin kaksin viiniä
kuvitellaan että ollaan musiikkivideossa
heittäydytään
pidetään silti ketjuista kiinni
antaa ihmetellä
miksi tuo nauraa yksin
se on varmaan vaan kännissä
sitäkin.

-

Huoli
on sitä
kun ajattelee sinne asti
samalla kun puut ovat täynnä omenoita
ja minä musiikkia
rakastan
luovun
otan 
pidän
minun minun minun minun minun
ei sinun.

Suunnitelmia oli monia. Kerrankin piti oppia huuliharppu ja hankkia steppikengät. Kaikki se olisi kulkenut mukana jos olisin valinnut kulkurin elämän. Housuissa on nytkin reikiä. Kengät narisee ja osaan harpulla vain Nuuskamuikkusen laulun. En kotisaartani kauemmas ehtinyt. En ole pahoillani. Ehtiihän tuota.

- Z -
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig