Ei käsitystäkään miten laulujanne kirjoitetaan. Jotkut maalaa varpaillaan jotkut ei ollenkaan. En soita kitaraa en edes harmonikkaa kovin hyvin. Ei se minua haittaa. Ei ole mitään mikä voisi ääntä rajoittaa. Sillä olen jo kaikkialla. Kihlasormuksissa ja pelikorteissa. Omintakeinen suolainen makeinen. Yksi hiilen viidestä allotrooppisesta muodosta. Oman maansa kuningatar.
Kreikan kielestä ἀδάμας (adámas, “voittamaton”)
Kuupäiväkirjat kapteenin loki. Laskeuduin hetki sitten maan satelliitin valoisalle puolelle. En lähde täältä enää koskaan. Korkeintaan saunaan.
Ärsykkeettömässä tilassa ihmisaivot rupeavat stimuloimaan itseään. Pitkään jatkuneen matkan aikana halki avaruuden saavuttaa useita tajunnantiloja. Ajan kulku maasta kuuhun ja takaisin hämärtyy. Se muistuttaa sitä kun lapsena nukahti perheen auton takapenkille ja heräsi perillä. 384,400 kilometriä aikaa uneksia. Jos aikoo matkustaa niin pitkiä matkoja pitää varautua koti-ikävään. Kesken lennon voit havahtua ympäröivään pimeyteen vaikka hetki sitten luulit uivasi valtameressä. Todennäköisesti unohdat senkin miksi tämä oli alkujaan mielestäsi niin hyvä idea. Siksi kirjoitan itselleni kirjeitä. Ohjeeksi ja seuraksi. Tosiaan, tämähän oli seikkailu ja se pitää kokea ennen kuin siitä voi kertoa. Ja kuu on suurin ja kaunein jalokivi jonka olen koskaan nähnyt. Rakkaudella Zeta.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti