torstai 31. elokuuta 2017

Sade

+
Siellä se sataa. Täällä makaan. Tuolla se ropisee. Tässä mulla surisee. Tuijotan eteeni kuin typerys. Suu auki kärpäsille. Lauantaiksi on ylle kaunein mekko. Se oli lahja ihailijalta. Ihan oikeasti. Enkä mä yhäkä tajua, että oon se joka pukee sellasia päälle. Sitten kävelen lavalle ja mulla on elvismikki nimeltä Lucy. Ja se laulaa kun mä esitän.


Usko, tahto ja kaikki se muu

kalpenee

kauniin mekon rinnalla.


Rakas tää sade piiskaa mua. Ja mä piiskaan takaisin. Hyppään sun lätäköihin ja kastelen lahkees kuin se olis elämäntyö. En sentään vertaa elämää vuoristorataan. Sitäpaitsi en ymmärrä. Elämä on kuin huvipuistolaite joka lyhyellä matkallaan kirkuu laskuissa kuin sekopää? Runoilijoita tarvitaan enemmän kuin koskaan. Teennäisyydessään puhkomaan vanhoja kliseitä uusia varten. Havaitsijan auktoriteetilla. Toden itsensä nimeämänä. Ihan tavallinen tyyppi nenä kiinni lasissa. Sadetta kuunnellen välillä maaten. Ennen tärkeitä päiviä miettien mitä pukisi päälleen.

SHARE:

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Aamiaiskone

Luotan kuvien puhuvan enemmän. Tunnelmia talteen vain itselleni ja esiteltäväksi tarinoiden kera kun eksyn samaan pöytään. Ei ole pelkoa että unohtaisin, olen yrittänyt. Siksi nojaan ja olen miettimättä. En altista itseäni ylimääräiselle. Takertuisin siihen ja analyysikone arvioisi sen puhki. Se löytäisi oikoreitit ja yhdistäisi kaiken suureksi kokonaisuudeksi. "Mikä on aamiaiskone?" Se on yksinkertaisen asian monimutkaistaja. Olen siinä ammattilainen en tietenkään tarkoituksella. En pitkään tiennyt miten sitä kutsua. Aamiaiskone eli paremmin tunnettu Goldbergin kone. "Ketjureaktioon perustuva järjestelmä, jossa prosessin lopputulos on sen vaatimaan suoritteeseen nähden varsin vaatimaton." Kuten ihastuksen pyytäminen kahville. Olen sen sijaan luonut kokonaisia konsertteja vain tehdäkseni vaikutuksen ja unohtanut tyystin miten alunperin tehdään kavereita. Pelotin heidät tiehensä. Se on äärimmäisen kiusallista, mutta en silti jäänyt tyhjin käsin. Kun tänään kysytään miten pärjään sen kanssa. Osaan tehdä siitä pilaa.

Aamiaiskone on TV:stä tuttu. Ystävälliset kummitukset, aikamatkustajat, savesta tehdyt keksijät ja arkajalat tietävät mistä puhun. Toivon mukaan myös ikiliikkujien yritteliäät rakentajat ovat sen havainneet. Et voi rakentaa konetta tekemään jotain ei yhtään mistään, mutta voit rakentaa koneen tekemään ei yhtikäs mitään. Tai edes aamiaisen. 

Pehmeä kissantassu sipaisee kaulaani. Tätä jatkuu kunnes herään. Sitten alkaa vaatiminen. On pakko päästä peiton alle ja sieltä heti pois. Hän painaa märän kuonon vasten poskea ja on yksinkertaisen rasittava kunnes kone vihdoin käynnistyy. Nousen vuoteesta ja avaan tuoreen pussin kissanruokaa. Kaadan sen kuppiin jalkojeni juurella ja hyväksyvä maiskutus aloittaa, sitten hän katoaa paremmille banaanilaatikoille. "Et sitten mitään yksinkertaisempaa keksinyt", tuhahdan karvaisen takapuolen perään. Olen ainoan tarkoitukseni täyttänyt ja kaadan itselleni kylmää kahvia. On aika aloittaa valmistautuminen seuraavaa aamua varten. Asetukset peruslukemille. 

Parhaimmillaan se pistää huoleni perspektiiviin. Vaikka heräsin juuri, ikkunasta kajastaa hämärä ja kuulen sateen seinän läpi. Yritän etsiä oikeaa sanaa kuvatakseni tunnetta. Löysin hienoja latinankielisiä jotka tulevat vain lähelle. Se tunne.. Se tunne kun saat tärkeimmän työsi tehtyä ja juot kahvisi loppuun kuunnellen sadetta. Se tunne kun on turvassa. 

SHARE:

tiistai 29. elokuuta 2017

Kurkkupurkki


Avomaankurkut ovat sesongissa. Kotikolossa säilötään kuin Strömsössä. Pyysin äidiltä reseptiä ja sain sen viestinä.

+

Yhteen purkkiin tulee:

Avomaankurkkuja viipaleina, niin että purkki täyttyy  
(n. 3-4 kpl, purkin koosta riippuen)
1/2 sipulia leikattu renkaiksi
2-3 valkosipulin kynttä
Kuivattua chiliä
Tilliä (tillin varsia ja kukkia)
10 kokonaista valkopippuria
1/2 tl kokonaisia korianterin siemeniä

Liemi: (riittää n. 3 purkkiin)

1,5 l vettä
2 dl etikkaa
2 rkl suolaa
1,5 dl fariinisokeria

Lado kurkut ja sipuli purkkiin ja paina ne tiiviisti purkkiin.
Jos käytät tillin varsia, laita ne ensin purkin pohjalle.
Lisää lopuksi kuivattu chili, valkosipuli, mausteet ja tilliä.

Keitä liemi ja kaada kuumana purkkiin, niin että purkki täyttyy. 
Sulje purkki ja anna jäähtyä.
Säilytä jääkaapissa.

Maistelemisen voi aloittaa seuraavana päivänä.

+

SHARE:

maanantai 28. elokuuta 2017

Kompleksi


Suostuin malliksi tai oikeastaan tarjosin itseäni. Tämä on kulttuuritoimintaa parhaimmillaan ja haluan osallistua sellaiseen jo ihan tekemisen vuoksi. Mitä heittääkään eteeni, sen kohtaan. Virkattuun ristiin naulattu irtoraajainen muotinukke. "Mietittiin yhdistyksen kesken kuka suostuisi tähän ja tulit mieleen." Taiteen vuoksi sallin paljon, mutta yritetään kuitenkin löytää tästä se henkilökohtainen yhteys. Se tuskin on vaikeaa. Olen harjoitellut peilikuvani kohtaamista jo pitkään. 

-Näytän siltä kuin olisin menossa metallikeikalle.
"Se on aika dramaattinen."
-Lievästi ilmaistuna. 

Sokea taluttaa rampaa ja rampa taluttaa sokeaa. Suunnittelijan itsensä mielenmaisema ei pyytele anteeksi eikä kumarra. Istun vertaitkevänä siteisiin kiedottuna marttyyrina takahuoneessa. Ohitseni kävelee nainen Onni pussilakanasta tehdyssä mekossa täynnä sydämiä. Osoitan häntä sormella ja sanon: "Aivan ihana! Koen olevani enemmän tuo kuin tämä." Nainen kävelee luokseni runsaan helman kannattelemana ja osoittaa minua takaisin: "Minäkin olin ennen tuo, mutta olen mieluummin tämä." Hän kysyy miltä asuni tuntuu yllä ja vastaan: "Harso kutittaa otsaa ja lapasissa tulee kuuma. Odotan innolla että näistä pääsee pois." Onninainen nyökkää ja sanoo: "Ajattele, tämän jälkeen sinun ei koskaan tarvitse laittaa noita uudestaan ylle." Hymyilin ja katson hänen mekkoaan ihastellen. 

-Voisin lainata sitä joskus. Loppuvuodesta osallistun naamiaisiin joiden teemana on psyyke. 
"Olisi mielenkiintoista nähdä tämä jonkun toisen yllä. Veikkaan että se on sinulle hieman iso."
-Ei lainkaan. Mielestäni se on just sopiva.

SHARE:

perjantai 25. elokuuta 2017

Avantgarde fashion show


Kollaasiteokset ~ Jenni Kalsola / Sanomalehtiteos ~ Miyuki Nishizawa
SHARE:

torstai 24. elokuuta 2017

Kotikolo pt.3


Voisin kertoa teille tarinoita symmetriasta ja taikuudesta, mutta tämän hetken väreilyt suunnistaa juuria kohti. Kulunut punainen aita ja villiintynyt puutarha. Vattupuskien peittämä pihanperä ja kotosauna. Siinä taikaa kerrakseen. Naapuri askartelee remonttihommissa ja puhumme perusasioista. Pitää tietää mitä haluaa ja mitä menestys oikeasti tarkoittaa. Olen ekaluokasta saakka katsellut tontin tapahtumia. Kuinka vanha talo revittiin alas ja pystytetään uudestaan. Kuinka omistaja omaksi ilokseen ehostaa sen kuntoon. Loppusilauksia vaille valmis vihjasi hän. Pihoillamme asuskelee samat siilit. Lienevätkö seuraavia siilipolvia kuin tähän silloin muuttaessa. He pitävät saunan alla majaa ja ilmestyvät kompostin takaa tuhisemaan. Se on kuin suurinkin näytös joka kerta. Pieni ja piikikäs söpöläinen kohtaa katseeni ja tuijotamme toisiamme muutaman hetken. Naapurisopu säilyköön jatkossakin ja hän jatkaa matkaansa kohti vadelmia.   


Puutarha on pieni, mutta olemme syöneet siitä kylliksemme. 
Mangoldi on arvokkaampi nimi pinaatin sukulaiselle. Äiti on heistä hyvin ylpeä.

...rakastaa.


Omenateatteri on alkanut. On aika kaivaa kaikki reseptit joilla korjata sato parempaan talteen. Uuniomenaa, kaurapaistosta, omenapiirakkaa, muffinia, mehua ja hilloa. Vohvelirauta esiin ja järjestetään syyskekkerit. Kutsutaan siilitkin. Tervetuloa.

Kurkistin naapuriin ja se kurkkasi takaisin. 

Kukat kukkii ainiaan.

SHARE:

tiistai 22. elokuuta 2017

Ompelurasia


Yksinkertainen resepti ompelurasiaan. 

Essentiaalit: 

Kaunis peltirasia 
Erivärisiä ompelulankoja (ainakin musta ja valkoinen)
Silmä-,parsin-, nuppi-ja hakaneuloja
Pienet lankasakset
Erilaisia nappeja
Neppareita
Mittanauha

SHARE:

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Tammelan kirppiskierros pt.2


Kuulimme jälkimyöhään että lyhyen ajomatkan päässä olisi peuratarha. Vältimme sen huolimattomasti edellispäivänä ja otimme tänään vahingon takaisin. Peurakansa viihtyi hyvän etäisyyden päässä meistä ja tuijotimme toisiamme aidan molemmin puolin. He eivät suostuneet kuvattaviksi enkä minä halunnut liikaa häiritä. Halusin vain nähdä bambeja. 

Liesjärvi

Ruiskaunokkiniitty
Elämän portti
Harjun kuusipeurat
Onnenkalu
Kaikesta huolimatta on ollut ihana viikonloppu. Kävimme äidin kanssa kahtena päivänä kirppisrallia muiden paikallisten kanssa ja katsastimme Tammelan pitäjän siivouspäivän aarteita. Kiersimme pihakirppisten lisäksi pullakahvipöytiä ja näimme hiljaisena pidetyn seudun elämää. Kirppiskierrosta varten laaditun kartan avulla suunnistimme parhaamme mukaan rastilta toiselle, emmekä missään vaiheessa osanneet toppuutella toisiamme heräteostoksia tehdessä. Saimme mielestämme oivan saaliin. Naurettavan hyvän jopa. Tämä on hieno harrastus. 
SHARE:

lauantai 19. elokuuta 2017

Tammelan kirppiskierros


Tilaa varjoleikki kotiisi! 
Osaan ainakin pupun, ankan ja perhosen.
SHARE:

perjantai 18. elokuuta 2017

Tasapaino

Yritä itse tehdä liian monta asiaa yhtäaikaa. Tasapainoilla äänen, sydänveren ja instrumentin kanssa samalla tuolilla ikuistaen kokonaisuutta kuvaksi. Sanon että pyydettäessä lupaan neuvoa parhaani mukaan. Se minkä itse koen tärkeäksi on luoda sävy ja tapa kohdata seuraava nurkantaus. Nimittäin jaksan unelmoida. Vuonna 2057 5.tammikuuta kordinaateissa 39.2°S 35.2°E aikana 9:47:52 UTC kahden minuutin ja 29 sekunnin ajan auringonpimennys saavuttaa totaliteetin. Se on syntymäpäiväni ja täytän silloin 69 vuotta. Lähtö Etelä-Afrikan Port Elizabethistä keskelle merta. Minulla on tasan 40 vuotta aikaa keksiä keino päästä siihen paikkaan tuona hetkenä todistamaan ihmettä. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää että opettelen laulamaan tyynen. Meri myrskyineen on arvaamaton. Enkä halua missata esitystä kehnon sään vuoksi. 

Joten. Minulla olisi tässä nelisenkymmentä vuotta luppoaikaa. Luulisin keksiväni tekemistä. Sallinette jos käytän pienen henkilökohtaisen hetken nauraa maanisesti kuin hullu tiedemies. Palaan pian. 

SHARE:

torstai 17. elokuuta 2017

Matka

Aika lopettaa suunnitteleminen. Liput on varattu. Lähden dramaattisesti yhdensuuntaisella enkä tiedä päivää koska tulen takaisin. Se kuulostaa merkittävämmältä kuin mitä oikeasti on. Todellisuudessa otan vain oman aikani ja palaan viimeistään helmikuun jazzeihin. En edes karkaa minnekään kunhan palaan kotiin. On ollut ikävä. Halpaa punaviiniä ja roskaelokuvia. Jostain syystä saan Ranskassa aina kirjoitettua. Sitäkin ollut ikävä. Yhtäkkiä koen velvollisuudeksi kirjoittaa sykähdyttävää lyriikkaa ja koskettavaa paatosta. Olenhan klisee. Erittäin mielelläni jopa. 

Rakas päiväkirja. Olet omituinen. En välillä itsekään saa sinusta selvää. Teet minulle kummia. Pakotat hitaasti tulemaan kuorestani ulos. Ollakseni niin rohkea myönnän pelkääväni. Tietenkin se on kamalaa ja luotaantyöntävää. Rampauttava itsekritiikki huutaa takaraivossa. Sillä ei ole kuitenkaan väliä. Eikä silläkään eikä sillä. Varsinkaan tuolla. Kukaan ei vaadi olemaan haavoittuvasti esillä. Tämän herkkyyden tulkinta heikkoudeksi on sama harha-askel kuin viimeksi. Nämä ovat vain tunteita, ei mitään kovin omaperäistä. 

Pariisi. Otan sinut talteen. Laulan kaduillasi ja syön markkinasi. Puen baskerin ja raitapaidan. Juon viinin ja lausun runoja. Sivelen viiksiäni ja nauratan kansaa kapakoissa. Koska voin. 

SHARE:

keskiviikko 16. elokuuta 2017

tiistai 15. elokuuta 2017

Elämä

Sitä en vaihda. Tehdäänkö se selväksi. Pieniä voittoja hyvä putki. Ihmisestä itsestään lähtien. Jakelen kunniaa muille turhankin helposti sillä unohdan, että vaikka en ole olemassa olen hyvinkin paljon tässä. Morrissey laulaa..


"The dream is gone
but the baby is real
oh you did a good thing
she could have been a poet
or, she could have been a fool
oh you did a bad thing
and I'm not happy
and I'm not sad"

Tehdäänkö se selväksi.

Vuosia sitten aloitin kirjoittamaan kirjaa. Sen piti olla ysärille sijoittuva kasvutarina pojasta nimeltä Norton ja hänen näkymättömästä ystävästään nimeltä Morris. Norton on vanhempiensa ainoa lapsi, mutta hänen vanhempansa adoptoivat lapsensa mielikuvitusystävän osaksi perhettä. Ulkopuolisten silmin näytti siltä että Norton viihtyi yksin itsekseen jutellen ja koulussa hänestä puhuttiin poikana jossa kummittelee. Eräänä päivänä kouluun saapuu uusi oppilas nimeltä Leila joka kerää ympärilleen nopeasti joukon kavereita viehättävyytensä vuoksi, mutta kokee silti yksinäisyyttä joukossa. Hänen lempiyhtyeensä on The Smiths. Leila kiinnittää huomionsa Nortoniin jonka yksinäisyys ei näytä lannistaneen häntä. Hän tutustuu Nortoniin ja samalla tapaa Morrisin ensimmäistä kertaa.

Kirja on pahasti kesken. Idean voi toki varastaa, mutta olen saattanut varastaa sen joltain jo aikaisemmin. Elämä imitoi taidetta. 

Joshua Abraham Norton oli bisnesmies, mutta menetti omaisuutena sijoitettuaan Perulaiseen Riisiin. Hän julistautui yhdysvaltain kuninkaaksi vuonna 1859. Norton ensimmäinen oli yhdysvaltain ensimmäinen ja viimeinen hallitsija. Hän kiersi San Fransiscon katuja sinisessä univormussa ja tarkkaili infrastruktuurin kuntoa samalla antaen pitkiä filosofisia puheita jokaiselle joka oli kuuloetäisyydellä. Hänen seurassaan nähtiin usein kaksi kulkukoiraa nimeltä Bummer ja Lazarus. Hallitsija Norton I luhistui 1880 San Fransciscon kadulle ja kuoli sairaskohtaukseen. Hautajaisiin osallistui 30,000 ihmistä. Hänen kuuluisimpia ehdotuksia oli rakentaa silta joka yhdistäisi San Fransiscon ja Oaklandin, sekä vastaavasti tunneli joka kulkisi lahden alitse. San Fransisco-Oakland bayn silta tunnetaan myös nimellä Emperor Nortonin silta. 

SHARE:

maanantai 14. elokuuta 2017

perjantai 11. elokuuta 2017

Kirkkaus


Kaikki on niin pirun selkeää. Sellaisella puuromaisella tavalla.

Mitä ihmettä. 

En minä hullu ole, mutta puuro on hyvää.



SHARE:

torstai 3. elokuuta 2017

Kuvio


Kaikki on annettu anteeksi. Niinhän se meni. Ja kaikki muukin juuri niin kuin pitikin. Kiitollisuutta en säästele vaikka uusiksi en tähän suostuisi. En koskaan. Silloin viimeinkin se viimeinenkin ripe ajatuksesta on alkuperäistä ihmeellisempi. Rajojensa yli ratkennut ja kertakaikkisen uskomaton. 
Jotain ihan muuta. 

Olen entisestäni hämilläni.

Kirjoitin itselleni joskus kirjeen jonka löysin unohdetusta muuttolaatikosta. Se oli vain lupaus lapussa ja se meni ehkä näin. 
"Olipa kerran hassu tyttö jolla oli hassumpi hattu. Kun hän sai työnsä tehtyä löysi hän vihdoin rakkauden"

Siitä myös pidetään kiinni.

Vittu.

SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig