En pysty kävelemään ohi. Kukkaniittyjen ja keinujen. Se lienee se herkkyys puolissani joka eniten loukkaantuu kun siihen osuu. Riittää kun puhaltaa tarpeeksi lujaa, vaan ensiksi pitää löytää niitylle asti. Läpi ruosteisten porttien ja ruusumuurien. Pahattaren lohikäärmeen ja kirouksen. Ylitse suojateiden reitiltä pois astuen.
Tämä muistuttaa minua jostakin. Jostain mistä en aio ikäin luopua. Tehköön pilaa olen valmis. Minulla on aseena sarviapila. Miekka ja karisma. Polulta poikenneen tieto ja taito. Näillä minä niittyäni suojelen.
Jos voisin nyt palata alkuun. Ottaisin saman uudestaan.
Rakas päiväkirja, pidän sinusta huolta..
..pidä sinäkin minusta.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti